Mieleeni tuli Einon Leinon runo Hyvä on hiihtäjän hiidellä, kun tänään hiihtelin Nurmijärvi Golfin mailla aamusella ihan yksinäni.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu -
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu,
tuul' ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.
Niin oli rauhallista ja hiljaista hiihdellä ja tänään katselin maisemaa aivan eri ajatuksin kuin aikaisemmin. Miksi? No, viime viikolla ei golfaavien ystäviemme ( juu-u, kyllä sellaisiakin on) kanssa golfkeskuksen mailla sivakoidessa, totesivat he, että on tämä latu kyllä hienoissa ja avarissa maisemissa eikä ole vain ura keskellä metsää . En tosiaan ollut tullut ajatelleeksi moista talvista kauneutta, kyllähän sitä kesällä katselee ja ihastelee kaunista kenttäämme ja nauttii luonnosta. Mutta nyt nautiskelin "herätetyin" silmin myös golfkentän talvisista maisemista. Lisäksi samanlainen hiljainen luonnon rauha kuin kesälläkin, mikä on yksi kenttämme parhaista puolista. Ei häiritse nousevat ja laskevat lentokoneet eikä kuulu moottoritien humu. Pelkkää linnunlaulua ja omien ajatusten sekä tuulen huminaa.
Suosittelen kaikille hiihtoa oman kenttämme laduilla, on se niin nautittavaa ja rentouttavaa ja latu ei ole vaikea ollenkaan. Niin sopivan tasaista ja muutama mukava lasku.
A 1 väylällä sivakoidessani out- ja vesiestepaaluja katsellessa mieleeni tuli myös ajatuksia oman mieleni hallinnasta ja järkevästä pelistä. Sitähän sitä pitäisi harjoittaa. Pitäisikö pelata ajatuksissa niitä väyliä moneen kertaan ja miettiä erilaisia tilanteita ja paikkoja missä se pallo olisi ja mitä tekisin? Vai pitäisikö alkaa tekemään niitä mielikuvaharjoitteita, että tuohon kohtaan minä sen pallon nyt aion lyödä ja siitä sitten tarvitsen enää mailan, jolla lentää 120 metriä. Ja sit vaan kaksi puttia ja par kirjataan korttiin. Tai voin ottaa myös yhden chipin ja yhden putin. Näin se Leena pelaa ja loistavaa tulosta tekeekin. Mutta mikä se omassa pelissä menee pieleen kun ei niin tapahdukaan? En taida haluta tarpeeksi tai unohdan ne päättämäni ajatukset? Varmasti tuttu tunne monelle.
Entäpä sitten se manaaminen. Tuleeko sinulla joskus ajatuksia, että "tässä minä AINA lyön veteen" ja "no nyt tuli birdie, mutta seuraavalla reiällä on sittten sen birdieveron vuoro"? Taitaapa tulla, sillä niin usein kuulee näitä manauksia. Mitäpä jos jokainen päättäisi, että nyt on manaaminen loppu. Loppu myös siksi, että se vaikuttaa kanssapelaajankin peliin ja se on totta. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä!
Asiat, joihin suuntaat ajatuksesi tallentuvat aivoihisi. Olivatpa ne kielteisiä tai myönteisiä. Aletaan siis kaikki ajatella positiivisesti ja ei manata enää koskaan, ei oman itsen eikä kanssapelaajien takia.
Olisiko syytä kirjata Talon tapoihin, että klubilla saisi käydä läpi vain hyviä suorituksia, onnistuneita lyöntejä ja upeita lentoratoja sekä loistavia putteja ja hienoja hiekkalyöntejä. Ei enää kerrattaisi veteen tai outtiin menneitä lyöntejä eikä ruoskittaisi itseämme ohiputatuilla puteilla. Alkaisikohan kaikkien peli parantua kun muistelisimme vain positiivisia asioita, jotka näin tallentuvat aivoihimme? Näinhän se Pie Hagström meitä opettaa ajattelemaan.
Asta Peltoniemi
