Ammattilaisuran alkua ja WinterTour
Tervehdys kaikki iloiset golffarit! Tässä hieman alkutunnelmia ammattilaiseksi siirtymiseni jälkeen. Ammattilaisuuteni alkoi tammikuun 2011 alussa. Jo vuonna 2008 ammattilaisuus oli vakavasti mielessäni, mutta silloin näin paremmakseni jatkaa vielä pari vuotta Golfliiton valmennusryhmän mukana ja kehittää pelin osa-alueita. Silloin päävalmentajan virkaan astui myös Staffan Johansson, jolta olen saanut paljon oppeja kahden vuoden aikana. Päällimmäisenä mielessä ovat tavoitteelliset harjoitteet. Mutta vihdoin siirtyminen tapahtui ja olo on erittäin vapautunut, kun sain viimein riisuttua sen pitkään päälläni olleen ”paidan” pois yltäni. Nyt oli viimeistään aika siirtyä uralla eteenpäin.
Olen erittäin tyytyväinen tämän hetkiseen valmennustiimini, joka koostuu golf, mentaali ja fysiikka-alan ammattilaisista. Myös kiropraktiikka on säännöllisessä käytössä, jotta äijä pysyy hyvässä ryhdissä. ;) Taloudellisten asioiden järjestelyt ovat vielä puolitiessä, mutta toivottavasti nekin korjaantuvat mahdollisimman pian, jotta harjoittelu oikeissa olosuhteissa olisi mahdollista. Näiden taustojen parissa on myös osa ajasta mennyt, ja paperihommat oman firman perustamisasioiden kanssa ovat tulleet tutuiksi. Muuten talviaika on mennyt vielä pitkälti fysiikkatreenien parissa. Tuntuu että kroppa alkaa kestää jo kovaa treeniä, joten lisää pökköä pesään. J
Tammikuussa vietin kahden viikon harjoitusleirin Floridassa, josta tuliaisina tuhtiannos vahvistusta omaan tekemiseen. Kävimme Petskun (Hagström) ja Ossin (Mikkola) kanssa leirin aikana myös Mike Adamsin luona muutamia kertoja. Adamsin oppeja olen jo kahden aikaisemmankin talven aikana käynyt saamassa. Adams on maailmanluokan valmentaja, joka todella tietää mistä puhuu.
Ensimmäiset kilpailut ammattilaisena pelasin EccoWinterTourilla Espanjassa maaliskuun alussa. Kolme kilpailua kahteen viikkoon, yksi välipäivä ja sitten taas uusi kilpailu, eli tahti oli riittävä. Kilpailut pelattiin kahdella eri La Mangan -kentällä (South ja North). Tunne oli odottavainen ennen ensimmäistä starttia, vaikka eihän se peli ollut siitä mihinkään muuttunut. Mutta vihdoin pääsi taas kisailemaan, joka tietenkin eniten tässä pelissä viehättää. Ja kas kummaa, niin upeissa ja lämpimissä säissä vietetty ensimmäinen viikko ennen kisoja olikin muuttunut yhtäkkiä arktisiksi olosuhteiksi, jota säätilaa kesti koko kisojen ajan. Onneksi oli tumput ja pipo mukana.
Ensimmäinen kisa oli pelin hakemista eikä bermudagreeneihin meinannut päästä ollenkaan käsiksi, putteja kertyi siis reilusti ja seurauksena oli MC. Onneksi Tuomas Pollari piti hyvin Suomen lippua korkealla sijoittuen neljänneksi. Ja positiivista omalla kohdalla oli se, että ehdin treenata ja hakea tuntumaa yhden päivän enemmän, ennen seuraavaa kisaa. Löysinkin lyöntini kisojen välissä ja toisen kisan ensimmäisellä kierroksella löin 17 greeniosumaa, mutta harmikseni putteja kertyi 35 ja tulos -1 : ei tyydyttänyt. Toisen kisan loppusijoitus oli 28.
Illat vietettiin pitkälti kuntosalin ja pingiksen merkeissä. Pingis pöytien äärellä väännettiin välillä koko meidän kuuden hengen kämpän voimin, useimmiten Riku Mattilan ja Mikael Salmisen kanssa. Paljon tiukkoja eriä, hienoja lyöntejä sekä häviämisen katkeraa makua. Alakierteen ihmeellinen maailma tuli etenkin Mikelle tutuksi ja välillä mailat lentelivät komeissa kaarissa, ja pari mailaa löysi tiensä useana osana roskikseen.
Viimeinen kisa jatkui niin kuin oli edellinen päättynyt, hyvää vakaata lyömistä sekä paljon putteja. Viimeiset kuusi kilpailukierrosta swingi toimi ja löin hyvin palloa, välillä jopa myrskyisessä tuulessa. Mutta viimeistely ontui ja sen takia en kärjen vauhdissa pysynyt. Loppusijoitus viimeisessä kisassa 18. Vaikka tässä ensimmäisessä ammattilaisturnauksessani ei vielä huippupeli irronnut, niin tunsin selvästi että harjoittelussani on tehty oikeita asioita ja suunta hyvä. Eli ei muuta kuin lisää treeniä J
Terveisin
Henri Satama
