Maaliskuussa 2011
Suhteellisuudentajua
Vaatii nähdäkseni jonkinlaista masokismia tai sitten vinoa mieltä seurata internetin nimimerkein käytäviä keskustelupalstoja. Tai ainakin se luultavasti auttaa. Huomionarvoista käydylle keskustelulle on kuinka nimimerkkien suojista lauotaan asioita, joita ei ainakaan selvin päin mitä ilmeisimmin kehdattaisi omalla nimellä lausua.
Golfia koskevassa keskustelussa ja kirjoittelussa minua hämmästyttää se kuinka golfin pelaamisesta tai pelaamattomuudesta; siitä missä ja kenen kanssa pelaa; millä säännöillä pelaa ja kenen rahoilla pelaa tehdään lähes yhteiskunnallinen ongelma, josta on pakko puhua ISOILLA KIRJAIMILLA aloittaen jokainen lause MINÄ sanalla. Mielipiteissä korostuu oman mielipiteen absoluuttinen totuus ja opponenttien tyhmyys. Golfkeskustelua ja kirjoittelua tuntuu tällä hetkellä muutenkin leimaavan surkeilu ja itkeminen, asiat tuntuvat olevan tavattoman huonosti. Mukava on muistaa, että ei se maailma niin surkea ole; itse asiassa kentillä en tällaista ilmapiiriä ole huomannut lainkaan.
Golfia(kin) koskevassa keskustelussa pitäisi muistaa jonkinlainen suhteellisuudentaju. Ei tunnuta muistettavan, että maailma ei ole mustavalkoinen, harmaankin sävyjä on olemassa. Lienee niin (tai ainakin minä luulen), että erilaiset golfiin liittyvät ongelmat voidaan saada ratkaistuksi vain kompromisseja tekemällä. Ne kuuluvat aina yhteiseen tekemiseen. Kukaan ei voi saada aina kaikkea haluamaansa eikä maailma muutu hetkessä.
Viime syksynä vierailin pelaamassa Peuramaalla. Ennen kierrosta juotiin kahvit kentän toimitusjohtajan Kari Piipon kanssa ja ihmeteltiin juuri silloin kiivaana käytyä golfkeskustelua. Mieleeni jäi Karin tokaisu ”Tää on sentään vaan golfii”.
Juuso Jokela
hallituksen puheenjohtaja
Nurmijärven Golfkeskus oy
