Aloittelijan golfia, nro 5
Syksy viilentää pelihaluja
Syyskuussa
pelaaminen väheni omalta osaltani vain kertaan viikossa uusien työhaasteiden ja
jo viilentyvien ilmojen takia. Periaatteessa pelikelit ovat olleet mukavat,
mutta arjen peli-illat osoittautivat kuitenkin lähes mahdottomiksi tiukan
aikatauluni takia. Pelaamaan pääsin syyskuussa siis viikonloppuisin. Nähtävästi
muidenkin Nurmijärven golfaajien syksy oli
samankaltainen, koska kentällä oli rauhallista myös viikonloppuisin. Ilmeisesti
myös yritysten sponsoroimat pelit ovat vähentyneet tiukkojen aikojen takia.
Toivottavasti menemme kohti parempia aikoja.
Taistelua
draiverin kanssa
Syyskuun
peleissä taistelin edelleen avauslyöntini kanssa, joka kääntyi vahvasti
oikealle ja useimmin vielä vesiesteen kohdalla. En itse osannut enää löytää
virheeseen järkevää syytä, koska mielestäni kaikki oli jo kokeiltu. Kuun
puolenvälin tienoilla satuin saamaan peliseuraksi ilmeisen kokeneet, mutta
peliuraansa pimennossa pitävät mieskaverukset. Kierroksen puolivälin tietämillä
he eivät enää voineet pitää itseään ulkopuolisina ja aloin saada vinkkejä
lyönnin onnistumiseksi. Ihmeekseni puuttuva palanen löytyi, kun toinen
kaveruksista neuvoi, tai palautti mieleeni, oikean otteen ylemmän käden
pitämiseen mailasta kiinni. Vasen peukaloni oli alkanut "Makaamaan"
mailan varressa ja kaveri neuvoi pitämään peukun kaarella, jolloin ranne pääsee
liikkumaan ja draivi kulkee läpi lyönnissä. Kiitos vinkeistä ja muutenkin
mukavasta seurasta selvästi kokeneempien pelaajien kanssa. Oli kannustavaa
nähdä, miten peliä tehdään, eikä kyse ole onnistumisista vaan taidoista.
Avauksen
riemua
Draivini
kehittyi edellä kertomani jälkeen huomattavasti ja kävinkin rangella pari
kertaa varta vasten harjoittelemassa uutta otetta ja hieman matalampaa asentoa,
jonka olin jo aiemmin itse huomannut vaikuttavan positiivisesti avauksiini.
Sain itseluottamukseni takaisin avauksen suhteen, mutta samalla jouduin jostain
syystä pieniin vaikeuksiin pitkien väylälyöntien kanssa, jotka eivät enää
lähteneet yhtä hyvin kuin ennen. Ilmeisesti golf on tasapainottelua eri
osa-alueiden välillä. Kun jokin asia kehittyy, sillä on vaikutusta koko peliin.
Kokonaisuudessaan pelitaitoni kehittyivät ison harppauksen syyskuun aikana
vaikka ajallisesti harjoittelun määrä väheni. Pitää siis panostaa laatuun
määrän sijasta.
Laatuaikaa
kentällä
En ole
missään vaiheessa ajatellut, että tavoittelisin ihmeitä golfista. Lähinnä kyse
on liikunnasta ja uuden oppimisesta sekä sosiaalisesta kanssakäymisestä
erilaisten ihmisten kanssa. Kuitenkin draiviongelmien vähennyttyä on tekemiseen
löytynyt uusia tavoitteita. Kauden alun tavoite saada tasoitus laskettua 36
pisteeseen oli kohtalaisen helppoa, mutta lyöntien määrän vähentäminen 18
reiällä alle sadan on alkanut siintämään mielessä, kun draivi alkoi kulkea.
Huomasin saavani hyviä reikäkohtaisia tuloksia ja tuplabogeyt ja bogeyt
alkoivat olla useimmilla väylillä tuttuja. On muuten hauskaa pelata, kun
katastrofiväyliä ei tule kuin silloin tällöin, harvakseltaan.
Alle sadan
lyönnin en ole vielä onnistunut kiertämään 18 reikää, mutta 50 lyöntiä tuli
saldoksi lokakuun toisella viikolla pelatussa pallorännikierroksessa. Lähes
kaikki sujui hienosti A-radalla ja vain kaksi reikää sujui huonommin kuin olisi
voinut. Pelini kaikki osa-alueet ovat kehittyneet ja olen saanut varmuutta
peliini roppakaupalla lisää. Elo- ja syyskuun draivivaivat veivät lähes
epätoivoon, mutta tunnelma muuttui lyönnin löydyttyä. Pro saa jäädä vielä
odottamaan mutta harkinnassa on ehdottomasti talviharjoittelu kerhon hallissa,
etteivät opitut asiat kokonaan katoa talven aikana.
Lokakuu ja
aina vain viilenee
Kroppa ei
oikein pidä kylmästä ja lämmittelystä huolimatta minun on pidettävä ristiselän
aluetta lämpimänä erityisellä koiranvillasta tehdyllä lämmittimellä. Selkä ja
lihakset lämpiminä kiertoliike ei aiheuta ongelmia pelin jälkeen. Oikean käden
kyynärpäähän en ole keksinyt sopivaa lämpötukea. vaikka minulla on
tarkoitukseen suunniteltu elastinen tuki, se ei jostain syystä tunnu hyvältä
ehkä peliajan pituuden takia. Voi olla, että tuki on liian pieni, enpä tiedä,
mutta kyynärniveleen tarvitsisin joka tapauksessa parempaa suojaa kylmältä.
Lokakuun
puolenvälin jälkeen tuli eteen päivä, jona ei kenttä ollutkaan auki. Kävin
perjantaina pelaamassa. Edellisenä yönä oli ollut pakkasta -5 astetta ja
päiväkin oli menty nollan tuntumassa, vain vähän plussan puolella. Pelatessani
mietin onko tämä lopun alkua, kun sää on kirpakka ja viiden aikaan iltapäivällä
greenit ovat kohmeessa, myös klubitaloa suljettiin lähtiessäni kierrokselle
puoli neljän aikoihin. 18.10. lauantaina, aurinkoisesta säästä huolimatta,
pakkanen piti kentän suljettuna. Päätöksellä halutaan suojella kenttää
vaurioilta, vaikka kierroksen varanneet saattavat asiaa harmitella. Perjantain
kierroksella sain tuntumaa jäisestä kentästä pelaajan näkökulmasta, ja voin
kertoa, että ei tunnu hyvältä lyödä kovaan, jäiseen maahan.
Viileät kelit
vaikuttavat koko kentän toimintaan ja väki vähenee silmissä, aukioloajat
lyhenevät ja tunnelma saa jotenkin haikean sävyn. Ruskan väreihin on
sekoittunut surullinen viimehetkien fiilis. Miksi kaiken hauskan pitää loppua?
Kautta ei voi pitkittää muuten kuin ulkomaille menemällä. Itselläni ei ole
aikaa lähteä reissuun siis hyvää matkaa teille onnellisille, jotka olette
vapaita lähtemään.
Vielä ehtii
pelaamaan
Toivon, että
säät ovat vielä suosiolliset ja ehdin muutaman kerran pelaamaan ennen kentän
lopullisille talviteloille pistämistä. Sateet ja märkä kenttä eivät estä
pelaamista, mutta pakkanen sulkee vääjäämättä kentän.
Minulla on
tavoitteena siis pelata niin kauan kuin se vain on mahdollista ja nyt on
vieraspelaajienkin halvempi käydä kokeilemassa Nurmijärven kenttiä, kun hintoja
laskettiin loppusyksyn kertamaksuissa.
Onnittelut
Ilosen Mikolle loistavasta voitosta!