Aloittelijan golfia, nro 1.

Kirjoittaja on opettaja ja kulttuurituottaja, joka on kiinnostunut vaikeuksien voittamisesta, tai ainakin ymmärtämisestä. Golfin harjoittelu on pyörinyt mielessäni jo kolmenkymmenen vuoden ajan mutta toteutus on jäänyt erilaisten oikeiden syiden ja verukkeiden takia tähän kesään.
 
Muutamia vuosien varrella tehtyjä kokeiluja lukuun ottamatta golfin salat ovat vieraita, joten tämän kauden 2014 aikana syntyvän blogin kirjoitukset kuvailevat tapahtumia kentällä ja kentän laidalla harjoittelun lomassa. Sanasto tulee tutuksi toivottavasti käytännön kautta. Tavoitteenani on oppia golf lajina käytöstavoista loistavaan pelaamiseen asti. No, ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, koska kommelluksia on varmasti edessä.

Teille, ketkä olette jo pelanneet pitkään ja kaiken kokeneita, antakaa anteeksi tietämättömyyteni ja muistelkaa oman golfuranne alkua hymy huulilla.

 

Aloittelijan golfia

Ennen kevättä 2013 olin käynyt muutaman kerran par 3 radalla kokeilemassa golfia kavereiden kanssa. Kokemukset antoivat halun oppia pelaamaan. Kuitenkaan en saanut edes greencardia suoritettua, vaikka tilaisuuksia ja opettajiakin olisi ollut kaveripiirissä. Lajin harrastamisen hinta oli 1980-luvulla haaste, jota en silloin, opiskelijana pystynyt voittamaan. Kuten NGK:n toiminnanjohtaja keskustelussamme sanoi, lajin harrastamisen hinta on laskenut niistä ajoista jopa liian paljon. Minun mielestäni hinnat ovat ihan kohdallaan verrattuna moneen muuhun harrastukseen.

Keväällä 2013 työnantajani järjesti koko päivän kestoisen Tyhy-päivän Nurmijärven golfkentällä. Lähes neljäkymmentä melkein ensikertalaista ja muutama jo vähän kokeneempi työkaveri osallistui tapahtumaan, jossa ensin harjoiteltiin Peter Hagströmin ja kumppaneiden kanssa erilaisia lyöntejä. Homma tuntui lähtevän hyvin käyntiin ja joitain osaamisen tuntemuksiakin pääsi livahtamaan päivän kulkuun.

Saimme myös jonkin verran tietopuolista opastusta kentän käytöstapoihin ja golf-slangiin. Uuden oppimisessa on aina tärkeä oppia kieli, jota puhutaan, koska muuten tulee outo, ulkopuolinen olo. Itselleni on vaikea kysyä, jos en ymmärrä ja Tyhy-päivän antina sain salaa käsityksen golfkielen alkeista. Lopuksi pelasimme leikkimielisen kisan par 3 kentällä, tosin jotkut muut voittivat varmaan vahingossa.

Kesä 2013 kului asiaa haudutellessa ja sopivasti syksyn tullen golfkerho teki tarjouksen greencardin suorittamisesta. Nurmijärven golfkerhon pro Peter Hagström opettaisi, mikäli työpaikalta löytyisi useampia kiinnostuneita. Meitä puraisun saaneita oli kuusi ja greencard-kurssi järjestyi erääksi syyskuun viikonlopuksi. Tiivistä harjoittelua ja pientä pelailua tuttujen työkaverien kanssa, mikäs sen mukavampaa.

Huomasin, että olen harjoitellut lyömään pitkiä lyöntejä väärin! Pallo kaartui useimmiten oikealle ja yritin korjata tähtäystä lyömällä tarkoituksella liikaa vasemmalle. Ammattilainen näki heti, missä vika piilee ja korjasi oikean käteni asentoa suhteessa mailaan ja linja löytyi. Olen vieläkin ihmeissäni, miten helposti lyöntivirhe korjaantui. 

Greencard-kurssilla taidot karttuivat ja sain lisää tietoa nyansseista ja etiketistä. Opin käyttämään haarukan näköistä vehjettä, jolla voisi napsia vaikka ostereita kitusiin. Haarukan herkullisiin ajatuksiin johtava muoto on siis vain greenin kolojen korjaamista varten.

Pro kertoi, ettei greenillä saa astella pelaajien puttauslinjoille, mikä onkin jotenkin järkeenkäypää. Eikä muukaan häiritsevä käytös ole hyväksyttävää. Joskus kyllä teki mieli vähän psyykata, mutta vain kokeneemmat pelaajat osaavat tehdä sen ilman luvattomuuksia.

Aloituskerta Par 3:lla

Mikään ei ole kuitenkaan ikuista, siitä sain oppia tänä keväänä, kun menin kokeilemaan taitojani keväällä ensimmäistä kertaa heti kentän auettua. Par 3 tuli tutuksi syksyllä 2013 ja ajattelin pistäväni palloa reikään sujuvasti ja vähin lyönnein.

Harjoittelurangella huomasin, että pitkillä lyönneillä pallo kääntyy taas oikealle. Yritin korjata otetta ja sain lyönnin sujumaan paremmin. Kentälle päästyäni tössin kuitenkin avauksia enkä voinut kuin todeta olevani ihan tavallinen aloittelija, jonka luulot ovat korkealla ennen pelin alkua.

Jätin ensimmäisellä kerralla pelin yhdeksään reikään ja sain opetuksen hanskan tärkeydestä. Joskus katsellessani PGA-pelejä televisiosta olen ajatellut hanskan olevan jotain ammattilaisten tarvitsemia juttuja. Kun käden ulkosyrjästä lähtee nahka rullalle, on aloittelijan syytä ostaa hanska käden suojaksi, sujui lyönti tai ei.

                                            

Toista kertaa kentällä

Samalla viikolla 17, lähdin uusin tuumin ja hanska kädessä pelaamaan parin muun aloittelevan golfarin kanssa par kolmosta täydet 18 reikää ja tasoituksen tiputtaminen mielessä. Rangella lyönti tuntui hyvältä ja hanska istui hyvin käteen valkoisuuttaan hohtavana.

Peli ei sen sijaan alkanut ollenkaan hyvin sillä avauslyönnillä jännitys sai otteensa mailan varresta ja lyönti surrasi kuusikkoon, klops. Ensimmäiset seitsemän reikää meni heikosti. Onneksi pari viimeistä reikää ulos antoivat toiveita paremmasta ja avausrutiini alkoi jo löytyä.

Pienen vilvoittelun jälkeen jatkoimme takaisin ja seuraavista yhdeksästä reiästä vain yhdellä homma meni ojan, mäen ja heikon puttauksen kautta pipariksi. Voit mielessäsi arvailla, mikä reikä par kolmosella on kyseessä. Toinen kierros antoi kuitenkin onnistumisia. Pari  par-tulokseen lyötyä reikää, joista toisella yli kymmenen metrin putti sisään kieltämättä antavat rohkeutta jatkaa.

 

Viikonloppuna tulikin sitten paha takapakki - selkäni meni jumiin. Kumartaminen oli vaikeaa ja pelaamisen ajatteleminenkin teki kipeää. En tiedä mitkä kaikki asiat olivat vaikuttamassa selän jumittamiseen mutta ehkä golfin kiertoliikkeet käyttämättömille lihaksille ja viileässä ilmassa pelaaminen vaikuttivat osaltaan tilaani. Yhtä paljon voi olla syytä pihatöillä nostamisineen ja fillarikauden aloittamisella kevyessä varustuksessa. Joka tapauksessa pelaaminen jäi vappuviikolla väliin kuntoutumisen merkeissä.

Edessä on kevyttä liikuntaa ja venyttelyä lääkärin ohjeiden ja lääkkeiden voimin. Onneksi diagnoosin mukaan kyse on lihasten jumittumisesta eikä vakavammasta vaivasta. Tästäkin pitää ottaa opiksi. Jatkossa aion verrytellä ennen golfia lihakset lämpimiksi ja venytellä, edes kevyesti, pelin jälkeen.

Aloittelijan polkuni Nurmijärvi golfissa on päässyt hyvin käyntiin. vielä en osaa tasoituksen tippumiseen liittyviä hienouksia, mutta caddiemasterin palvelutiskillä sain jo ensimmäiset pisteet pois. Aloittelijana olen kiinnittänyt huomiota ystävälliseen ja tietämätöntä neuvovaan palveluun positiivista huomiota. Epävarma sanastoa ja käytäntöjä harjoitteleva uusi golfari tarvitsee herkkää ja huomioivaa apua, ilman että tuntee itsensä typeräksi.

Pitääpä laittaa kalenteriin Kapteenin info 20.5. ja Kapteenin peli-ilta 27.5., joista tuli tietoa uuden jäsenen paketissa. Tulee mieleen kouluaikojen ylemmän luokan kummioppilas, kun pääsee pelaamaan kummipelaajan kanssa peli-illassa. Itseluottamus kasvaa varmasti, kun kokenut pelaaja antaa vinkkejä ja kertoo etiketistä pelaamisen lomassa. Tapahtumien tunnelmista kerron lisää kesäkuun puolella.

Kolmatta kertaa kentällä

Vapun jälkeen päätin kokeilla selän kuntoa kevyellä kierroksella Par kolmosella ja soitin lauantaina työkaveria mukaan pelaamaan. Kaveri oli lopettelemassa puusavottaa. Ainakin hän sai hyvän syyn jättää puutyöt kesken, koska taivuttelua ei tarvinnut ollenkaan. Sovimme treffit rangelle ja lämmittelyn jälkeen saimme viileässä kelissä rauhassa kiertää harjoittelurataa omaan tahtiin. Selkä kesti hyvin ja fiilis nousi taas pelaamisen suhteen, kun sai tuntumaa avauksiin.

Lauantai-iltana lueskelin lisää vuosikertomuksen tarinoita ja huomasin, että kyllä niitä Ensimmäisen lyönnin osumia joillekin sattuu. Hole in one on varmaan kaikille jonkinlainen unelmien täyttymys ja näyttäisi siltä, että Nurmijärvellä parilla väylällä niitä tehdäänkin useampi kesässä. Jotenkin muistelen, että holarin tehnyt saa luvan tarjota kuohuvaa. Mutta keille kaikille, siitä pitää ottaa selkoa, jos vaikka sattuu tänä kesänä omalle kohdalle. Illalla on kiva haaveilla tulevista onnistumisista ja se kannustaa lähtemään kentälle kylmemmälläkin kelillä.

Maanantaina töissä kävi iltapäivällä porina kahvipöydässä, kun mietimme isommalla porukalla, miten moni ja mihin aikaan pääsee peliin mukaan tiistaina. aika usealla meistä on tavoitteen kehittyä sujuvaksi pelaajaksi tänä kesänä.

Kokeilua isolla kentällä pallorännissä

Kaksi meistä pääsi tiistaina jo puolen päivän aikaan aloittelemaan. Päätimme kokeilla palloränniä A-väylillä. Rangella avaukset lähtivät hyvin ja tunnelma oli korkealla. Sää oli viileähkö, mutta aurinko kuitenkin lämmitti mukavasti, joten lähdimme liikkeelle iloisin mielin.

Kaveri kommentoi jo ennen aloitusta että on sen verran tekemistä pelin etenemisessä, ettei tarvitse varmaan työasioista puhua. Totta, sillä ensimmäiset kaksi väylää oli aikamoista hakemista. Etenkin A2-väylän vesieste meinasi viedä maun koko lajista, koska oikealle kaartava avauslyönti oli taas löytänyt luokseni. Kolmannella pallolla sain pallon draiverilla metrin päähän vastarannasta. Piti luopua ja ottaa rautanelonen kiltisti käteen ja edetä rauhallisemmin. Tuntumaahan tässä haettiin, ja sitä myös saatiin.

Kolmosväylällä tunnelma oli huojentunut, kun väylä muistuttaa enemmän Par kolmosen väyliä ja peli alkoi jotenkin sujua. Neljällä lyönnillä reikään tuntui ihan hyvältä, vaikka ensimmäinen putti olisi voinut tipahtaa koloon ihan hyvin, tietenkin.

Nelosväylä aiheuttikin sitten pienen kauhun hetken. Pääsin avauksella mukavasti väylälle, mutta toisella lyönnillä hybridikolmosella vasen jalkani lipesi. Kaaduin ja satutin oikeaa polveani romahduksessa. Onneksi vaiva ei suuremmin peliä haitannut, vaikka seuraavana aamuna kipu tuntui kovana.

Peli sujui kaatumisesta huolimatta ja jatkoimme vielä toista kierrosta parin myöhemmin mukaan tulleen työkaverin kanssa. Tuntui, että jotain varmuutta lyönteihin alkoi jo löytyi. Siis täydellisiä epäonnistumisia ei juurikaan tullut ja lyöntejä väylää kohti kuuden ja kahdeksan välillä.

Jätin leikin kesken 14. reiän jälkeen mutta kaveri, jonka kanssa aloimme päivän, oli jatkanut vielä B-väylillä ja pelasi 24 reikää. Oli kuulemma jalkoja vähän äkkiseltään pakottanut illalla. Oma selkäni ei olisi kestänyt vielä mitenkään vastaavaa rääkkiä ja polvivamma saa levätä, ainakin perjantaihin. Pitää ottaa rauhallisesti.

Lisää tarinaa aloittelijalta saat luettavaksi kesäkuun toisella viikolla.