Aloittelijan golfia, Nro 2.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Aloittelijan golfia, Nro 2.

Palloränniä ja Par kolmosta

Toukokuun yhdeksäntenä olivat kentät entistä paremmassa kunnossa ja pelaaja alkoi vertyä kolotuksistaan.  Sääkään ei ollut kentälle mennessä hullumpi. Lähdimme kiertämään kolmen pelaajan voimin A-kentän väyliä, jotka olivat rännivuorossa. Palloränniin on päässyt hienosti ilman odottelua, ainakin vielä, kun kesälomat eivät ole alkaneet. Olemme käyneet rangella lyömässä harjoituslyönnit ja  saaneet suoraan tiskiltä  pallorännin lähtöajan seuraavaan lähtöön. Kesällä on varmaan kiireisempää, mutta onneksi minulle sattui töihini kiireetön jakso täksi kevääksi.

Tällä kerralla A1 väylän avaus sujui mukavasti ja pääsin hienosti väylän oikeaan reunaan vähän karheikon puolelle hyvään paikkaan, josta löin hybridi kolmosella edelleen onnistuneen lyönnin ja palloni lepäsi hyvällä lähestymisetäisyydellä. Lähestyminenkin sujui ja kahdella putilla sain yksi yli ihannetuloksen, bogeyn. On mahtavaa onnistua.

Taas seuraava väylä palautti maan pinnalle. Mitä näitä muistelemaan yksittäisiä väyliä, niitä tulee ja menee. Koko ajan kuitenkin tuntui, että saan varmuutta lisää pelaamiseeni ja etenkin lähipeliin. 30-40 metrin lähestymiset tuntuvat jopa mukavilta, kun pääsen usein greenille alle viiteen metriin reiästä.

Avauslyönti puuykkösellä tuottaa pahinta tuskaa, koska lyöntini kaartaa lähes aina oikealle. Otan vinkkejä vastaan siitä, mitä pitäisi tehdä, jos lukemalla voi oppia virheestä pois. Jos taas lyönti ei oikene piakkoin, menen hakemaan kättä pitempää apua prolta, ja saan neuvot käytännössä tekemällä. Jotain alkeiskurssin ohjetta olen selvästi unohtanut noudattaa. Mielenkiintoista on, että kaverit paiskovat draiverilla juuri sinne, minne tarkoittavatkin, useimmiten. Tai ainakin useammin kuin minä.

Peli eteni joka tapauksessa suunnilleen väylän tavoitteiden mukaisesti eikä palloja joutunut hukkaan kovinkaan montaa. Seiskalla sain hyviä lyöntejä niin, että olin greenillä neljällä lyönnillä. Pitkä, ehkä 15 metrin putti ei kuitenkaan uponnut, eikä seuraavakaan läheltä piti-lyönti onnistunut. A-radan vaikeimmalta väylältä seitsemän lyöntiä oli kuitenkin mielestäni hyvä saavutus. Pienet tihkusateet, joita oli aiemmin tullut jäivät unohduksiin saman tien.

Jatkoimme pallorännin jälkeen vielä yhden kierroksen Par kolmosella ja toinen pelikavereista suorastaan loisti. Hän teki 29 eli kaksi yli ihannetuloksen, joka helpollakin kentällä on aloittelijalle hatunnoston paikka. Itselläni tulokseksi jäi 42, joka kertoo tasoni vaihtelusta. Toiset reiät sujuvat ja sitten tulee heikkoja esityksiä. Vamuus puuttuu vielä kokonaispelistä. Kuitenkin voin kertoa, että Par 3-rata tuntui kevyeltä kiertää pitkän radan perään jälkilämmittelynä. Sopivasti viimeisen reiän aikana alkoi taas sataa. Itse asiassa loppuilta olikin kentällä sateinen, koska pari kokeneempaa kaveria tuli vastaan, kun minun jo täytyi kiiruhtaa kotiaskareisiin. Pelikaverini jäivät vielä ja kertoivat seuraavana päivänä kahvilla, että märkää peliä niskaansa koko porukka jatkokierroksella.

Sääennuste sotkee suunnitelmia

Seuraavan tiistain sääennuste oli karmaiseva. ennusteissa uhattiin erittäin kovia sateita ja sateiden raja näytti osuvan golfkentän tuntumaan. Aamupäivällä katselin taivasta ja kymmenen maissa päätinsäästä huolimatta soittaa kaverille, josko lähdettäisiin pelaamaan. Kaveri ei, ilmeisesti perjantain kastumisten seurauksena, halunnut riskeerata ja lähteä Vantaalta pelaamaan sateen uhan alla.

Jätin lopulta itsekin lähtemättä ja keskityin seuraamaan sään kehittymistä etätöiden lomassa. Palojoella tuli sadetta iltapäivän aikana pieni kuuro, ei sen kummempaa. Olisi siis kannattanut lähteä pelaamaan ennusteista huolimatta.

Usein ennusteet ovat yllättävän tarkkoja. Nämä isoja lööppejä ja median hötkymistä aiheuttavat sääilmiöt tuntuvat menevän kuitenkin usein pieleen varsinkin, mitä pitempää ajanjaksoa ennustetaan. Into kirjoittaa ja myydä julkaisuja ajaa liioitteluun. Itä-Suomen ennuste markkinoidaan koko maata koskevaksi, tai sinne päin.

Rauhallinen perjantai-iltapäivä

Koska tiistain peli jäi väliin, suunnittelimme perjantaille seuraavaa pelikertaa. Tällä kerralla mukana oli itseni lisäksi kolme kaveria. Päiväaikaan ei taaskaan ollut ruuhkaa, joten me aloittelijat ja yksi kokeneempi pelaaja saimme kiertää rauhassa B:n väyliä. En ehtinyt ihan pelata kahta kierrosta, mutta halu pelata vain lisääntyy kerta kerralta. Välillä lyön miten sattuu, mutta onnistumisia tulee kuitenkin enenevässä määrin. Näin ainakin uskon ja toivon.

Lauantaiharjoittelua

Koska olen asettanut tavoitteeksi pelata pari kertaa viikossa, ja tiistain pelit jäivät, päätin mennä heti  lauantaina itsekseni harjoittelemaan rangelle avausta. Tavoitteena oli keksiä virhe, joka aiheuttaa slaissin draiverilla. Sain lyöntiä vähän paremmaksi ja ajattelin, että kysyn Caddiemasterilta pääsenkö kiertämään palloränniä itsekseni.  Keli oli hyvä, eikä kentällä ollut pahempaa ruuhkaa. Olisivatko kevätistutukset ja muu pihoilla touhuaminen vielä etusijalla pelaamiseen nähden? Sain lähtöluvan ränniin puolen tunnin päähän ja istuin virvokkeelle klubitalon terassille.

Juoman jälkeen keräsin kamppeet ja lähdin kohti B:n avaustiitä. Bägien kohdalla olikin sitten tutut pelikaverit, joista toisella oli myös puoliso mukana. Ehdotin kierroksen pelaamista yhdessä. Ryhmä kävi varaamassa lähtöä, joka järjestyi korkeiden tasoitusten takia peräkkäisiksi lähdöiksi kahden pelaajan voimin.

Pelikaverit olivat ehtineet kiertää jo kerran pallorännin ja voimia oli ilmeisesti kulunut matkassa. Lämmin sää tuntui vaikuttavan kaikkien peliin. Etenimme kuin etanat ja kuljettuamme pari väylää erikseen olimme jo samaa ryhmää. Takaa ei onneksi ollut tulijoita näkyvissä, koska peli oli välillä tuskaisen hidasta. Pallot katosivat heinikkoon, vaikka lyöntipaikasta näytti pallon paikka löytyvän helposti.

Seiskalla tuli takaa yksinäinen kiertäjä ryhmäämme yhden väylän ajaksi ja oli hauska katsoa, miten lyönnin pitäisi kulkea. Itselläni meni kyseinen väylä penkin alle ja nostin lopuksi pallon. Annoin muiden jatkaa väylän loppuun ja otin itse happea seuraavaa väylää varten. Siksakkia ei ole erityisen hauska tehdä leveällä väylällä, jossa muu porukka lyö palloa väylän mukaisesti.

Pari viimeistä reikää pelasimme taas tuttujen kesken. Olin ottanut pelikortin mukaan ja merkinnyt pelini, mutta parin väylän onnistumisten tuottamalla ilolla ei pitkälle pötkitä tasoitusjahdissa. En viitsinyt jättää korttia, koska sillä tuskin on suurta merkitystä tasoitukseni alenemiseen.

Tavoitteeni on saada tasoitukseni mahdollisimman pian EGA-tasoituksen maksimiin eli 36:en. Sitten on helpompi päästä pelaamaan kaikilla kentillä ilman rajoituksia. Nyt, toukokuun puolivälin jälkeen, on tasoitukseni vasta 50. Pitää mennä kiertämään suosiolla Par kolmosta, missä tasoitus varmasti laskee helpommin kuin pitkillä väylillä.

Paluu Par 3 -kentälle

Kuten arvelin Par 3 oli huomattavan helppo pelata, kun olin kyntänyt pitkillä väylillä ja tuskaillut avausten kanssa melkein itkuun saakka. Viikon 21 tiistaina menimme jokamiehenkentälle pelaamaan täydet 18 reikää. Peli kulki yllättävän hyvin ja usko oppimiseen palasi päivän aikana. Onnistuneilla suorituksilla on yllättävän suuri vaikutus oppimismotivaatioon, minkä tiedän myös työni kautta. Omakohtainen tuntemus motivaation merkityksestä oppimiseen golfin harjoittelun myötä vahvistaa käsitystäni positiivisen oppimisympäristön voimasta. Pitää olla halu oppia ja syy tehdä vaikeitakin asioita oppimisen hyväksi, onnistumiset kannustavat näihin molempiin.

Löin peräti kaksi birdietä ja varsinkin lyhyiden väylien pienemmillä mailoilla tehtävät avauslyönnit sujuivat hyvin. On mahtavaa lyödä avauslyönti greenille parin metrin päähän reiästä. Jopa Hole in one voi siis olla mahdollinen. Pitkien kenttien lyhyillä väylillä on tietenkin samoja mahdollisuuksia, mutta siellä käsi puristaa mailaa vielä enemmän. Eiköhän tässä lajissa pidä välillä haaveilla huippuonnistumisesta, niin se joskus osuu omalle kohdalle. johan noita holareita on tänä kevään tehty Nurmijärvellä.

Lopputuloksena Par 3 kierroksesta jäi hyvä mieli ja tasoitukseni putosi viidestäkymmenestä peräti lukuun 39. Tavoite lähestyy ja tasoitus 36 on ovella. Toisaalta, veri vetää koko ajan kiertämään pitkiä väliä, joten voi olla että tasoituksen lasku antaa odottaa vielä jonkin aikaa.

Alunperin oli tarkoitukseni mennä Kapteenin Infoon 20.5., mutta joskus on tärkeää olla kotona. Jouduin perumaan infon, joten pitää kysellä vastauksia kokeneemmilta kavereilta ja Caddiemasterin tiskillä polttavimpaan epätietoon. Tässä vaiheessa tiedän, että joudun perumaan myös suunnitttelemani Kapteenin iltakierroksen kokeneen kummipelaajan kanssa tällä kerralla. Onneksi seuraava tilaisuus tulee kesäkuussa.

Takaisin palloränniin

Niin siinä taas kävi, ei suurempia mainintoja perjantain pallorännistä. Periaatteessa peli sujuu, mutta joko avaus tai lähipeli tökkii. Väylälyönneissä olen oppinut aika hyvin käyttämään hybridi kolmosta ja rauta nelosta, joilla pääsen etenemään sujuvasti ja yleensä oikeaan suuntaan väylällä tai matalassa karheikossa. Lyöntejä tulee liikaa väylää kohti ja tuloskorttiin katsominen aiheuttaa lievää harmitusta. Se on pienestä kii, niin kuin Samuli Edelmann aikoinaan lauloi. Kokonaislyöntimäärää pitää saada pienemmäksi ja "helpot" lyönnit lyötyä tarkasti.

Seuraavalla viikolla 22, viimeisen työviikon kiireiden keskellä kävin tiistaina ja perjantaina kiertämässä yhdeksän reikää pallorännissä. Tasaisen tahmean suorittamisen seassa tuntuvat parhaat valopilkut olevan lyhyiden väylien avaukset, jotka menevät usein greenin tuntumaan tai peräti greenille. Toinen osa-alue, mikä tuntuu sujuvan, on greenille lähestymiset Pitching wedgellä. Toisaalta sukelsin internetin syvään veteen ja totesin, etten oikeasti tiedä chippaamisesta mitään. Kommentit viestiketjuissa olivat varsin asiantuntevia ja päätin tyytyä lähestymisiini ilman vaikeaa ranne jäykkänä, löysänä, kauhomalla tai ilman - osaamista. Pääasia, että pallo kutakuinkin menee usein alle viidestäkymmenestä metristä greenille.

Ilman suurempia paineita, auringonpaisteesta nauttien ja lomaa odotellen, on rentoa pelata. Viikon saldoksi jäi hyvät ja mukavat kierrokset hauskassa seurassa.

Suvipeliä

Niin koitti suvi suloinen, ja tiistaina pääsimme kentälle tuulettamaan maanatain suunnittelupäivän pölyjä. Pelaamiseen on alkanut muodostua jo rutiineja, jotka auttavat etenemistä kentällä. Mailavalinnat osuvat oikeaan ja väylät tuntuvat jo tutuilta. Rutiineista huonona puolena on tietenkin lyöntivirheet, joita en osaa itse korjata.  Avauslyönnit draiverilla tuottavat edelleen tuskaa ja hikeä, eivätkä onnistuneet harjoituslyönnit rangella paljon lohduta. Tarvitsen harjoittelua, paljon harjoittelua ja keskittymistä jokaiseen suoritukseen. Tällä reseptillä mennään, ainakin toistaiseksi.

Viikolla 23 kävin peräti neljästi pelaamassa. Olin viikoloppuna menossa työakavereiden kanssa perinteiselle kalareissulle Hankasalmelle Tuusulanjärven urheilukalastajien mökille. Reissun yhteydessä päätimme mennä pelaamaan Revontuli golfin -kentälle.

Arkena kävimme tiistaina ja keskiviikkona porukalla pallorännissä ja pelit sujuivat samaa rataa kuin aiemmin eli avaukset ja lähipeli reiällä tuottivat vaikeuksia. Kuitenkin tuntuu, että kehitystä tapahtuu ja osaaminen kypsyy. Tulokset antavat vain odottaa, eikä niitä ainakaan väkisin tule. Pitää säilyttää rentous ja hyvä mieli pelissä. Ennen viikonlopun haasteita päätin vielä mennä torstaina yksin kiertämään pallorännin yhdeksän reikää.

Pelit kotikentällä vaihtelivat lyöntitasolla loistavasta surkeaan ja päinvastoin. Välillä on mahtavaa, kun saa lyönnin onnistumaan lähes täydellisesti ja seuraavassa lyönnissä on taas kaikki mahdollinen pielessä. Rentoutta pitää saada lisää. Ajatus siitä, mitä olen tavoittelemassa, minne olen lyönneillä menossa on sisäistettävä. Loppujen lopuksi kotikentän pelit olivat ihan hyvää harjoittelua ja aivojen tuulettamista työajatuksista pois.

Hankasalmen Revontulessa päätimme kiertää lauantaina koko 18 reiän kentän. Kenttä on rakennettu avoimeen maastoon ja välillä tuli mieleeni vastakkaisten avauspaikkojen riskit, koska suojaverkkoja ei oltu rakennettu mahdollisia onnettomia huteja estämään. Kokonaisuudessaan Revontulen väylät olivat mukavia avoimuutensa ja helpon karheikon ansiosta. Aloittaja löysi väylältä sivuun menneet pallot yleensä helposti. Lyöntejä kertyi toki liikaa mutta väylät olivat selkeitä ja tunnelma oli rento tutussa porukassa.

Mökkielämän välissä valmis seisovapöytä oli meille hyvä valinta ja Revontulessa suhtauduttiin joustavasti toiveeseemme saada lounastaa kierrosten välissä. Iltaruuaksi meitä odottikin kalasopan valmistus ja syöminen aamukalalla saaduista siivotuista ja kevyesti suolatuista pikkuahvenista sekä reilun kilon kokoisesta hauesta.

Viikosta jäi hyvä maku kroppaan ja suuhun pelikokemusten kertyessä ja kunnon kohetessa.

Paluu kotikentälle

Tavoitteena on taas palata vähintään kahteen pelikertaan viikossa, kun olemme viikolla 24. Tavan mukaan kolme kaveria oli halukkaita lähtemään tiistain kierrokselle, joka on muodostunut vakio pelipäiväksi jo kevään ensimmäisten peliviikkojen aikana.

En ollut ennen Hankasalmen reissua kiertänyt täyttä 18 reikää kunnolla. Kokemuksesta innostuneena ja loman ansiosta päätin tiistain pelissä kiertää palloränni kaksi kertaa yhden rännioikeuden haltijan kanssa. Paljastuksena voin kertoa, että siinä ne keikkuvat 18 reiän tulokset 130 lyönnin huonommalla puolella vielä. Oppia ikä kaikki.

Tiistain kierrosten yhteydessä kysyimme Caddiemasterilta, onko kapteenin illan kummikierroksille vielä mahdollista päästä vaikka ilmoittautuminen piti varsinaisesti tehdä neljä päivää ennen tapahtumaa. Onneksi tilaa löytyi, koska pelikummeja oli tarjolla riittävästi. Toivon saavani paljon käytännön tietoutta seuratoiminnasta ja etiketistä kentällä. Miksei jokin lyöntivinkkikin olisi paikallaan.

Kapteenin kierros kummiseniorin kanssa

Sateisen päivän iltana, 12. kesäkuuta, pääsin kiertämään A-kenttää yhdessä tutun aloittajan ja kummiksi ilmoittautuneen seniorin Erkki Oilan kanssa. Löysimme toisemme Caddiemasterin tiskin luota sovittuun aikaan ja tervehtimisten jälkeen saimme luvan siirtyä kentälle, jossa toinen aloittelija-, kummiryhmä oli jo lähtenyt kierrokselle.

Erkki kertoi heti alkuun, miten arvotaan pelin aloittaja ja neuvoi etenemään rauhallisesti. Ehkä paras neuvo, jota hän korosti useaan kertaan, oli ettei kannata yrittää pitkillä väylillä lyödä suoraan lipulle, siinä käy huonosti. Kierroksemme sujui hiljaisella, sateisella ja oikeastaan vain luonnonääniä mukanaan kantavalla kentällä. Meidän ja toisen kummiryhmän lisäksi näkyi kentällä vain yksi pelaaja.

Peli eteni verkkaisesti Erkin kertoessa paikallissäännöistä ja golfin virallisista säännöistä, kuten lyömättömästä paikasta, rajasäännöistä ja pallon droppaukseen liittyvistä säännöistä. Saimme havainnollisia esimerkkejä ja hyviä vinkkejä, miten oikeassa pelitilanteessa voi ja kannattaa toimia greenillä. Onneksi sää suosi meitä ja satoi, koska kiireisemmässä illassa moni asia olisi voinut jäädä huomiotta ja heränneet kysymykset tekemättä.

Huomasin, että kokeneen pelaajan seurassa, rauhallisessa ja kannustavassa ohjauksessa peli sujui hyvin. Avaukset slaissasivat, mutteivät ulos väyliltä ja joillain rei´illä ymmärsin lyödä avauksen pienemmällä mailalla. Esimerkiksi kakkosväylällä vältin vesiesteen avaamalla rauta nelosella eikä pallo valunut veteen vaan jäi hyvään paikkaan lähelle siltaa vesiesteen viereiseen karheikkoon. Pääsin etenemään helposti lipun suuntaan.

Peli-ilta Erkki Oilan kanssa oli lämmittävä kokemus, jossa saimme valtavan käytännön tietopaketin pelaamisen lomassa. Suosittelen kapteenin kummikierrosta kaikille Nurmijärvellä golfin pelaamista aloittaville. Sateiseen iltaan mahtui niin huumoria kuin vakavaa asiaa sujuvan pelin edistämiseksi yhteisiä toimintatapoja ja sääntöjä noudattaen. Tein myös tähän asti parhaan tulokseni pitkillä väylillä. Laskiessamme ravintolassa kahvin äärellä tuloksia korteista, olin saanut pudotettua pari lyöntiä tasoituksestani pois. Tavoitteeseeni laskea tasoitus 36:en on matkaa enää yhden lyönnin pudotus.

Seuraavan lukupaketin aloittajan golfkokemuksista saat blogiin taas noin kuukauden kuluttua.