Aloittelijan golfia, nro 4
Valmistautumista Kapteenin kannuun
Kapteenin infon tietopainotteisen illan jälkeen oli aika
aloittaa valmistautuminen ensimmäiseen kisaan, Kapteenin kannuun. Kesän aikana
olen punnertanut mielessäni osallistuako vai ei, koska jotenkin vierastan
kisaamista, enkä ole mielestäni erityisen kilpailuhenkinen ainakaan pelaamisen
tässä vaiheessa. Infotilaisuuden innostamana päätin ilmoittautua
leikkimieliseen joukkuekisaan ja lunastaa Oilan Erkin lupauksen olla samassa
joukkueessa. On mukava kokeilla, miten peli kulkee hieman jännittävämmässä
paikassa.
Tasoitus kesän tavoitteeseen
Infon jälkeen kävin viikolla pelaamassa pari kertaa ja
mielestäni kaikki sujui oman tason mukaisesti. Sain laskettua tasoitukseni
elokuun toisella viikolla pelatulla 18 reiän Par 3:lla tavoittelemaani arvoon
36. Lähilyönti sujui molemmilla kierroksilla kieltämättä hyvin ja tulos
näyttäisi pitkillä väylillä erinomaiselta. Pitää siis harjoitella paljon
avauksia ja puttauksia ennen uuden tavoitetason asettamista, mikä ikinä se
onkaan. Tunnelma pelin suhteen oli joka tapauksessa hyvä Kannun lähestyessä.
Ensimmäinen golfkilpailu
Kapteenin kannu alkoi 15.8. kapteeni Vesa Hiltusen ohjeilla
ja joukkueisiin jakaantumisella. Erkki Oila ei -enkä sen puoleen minäkään-
ollut järjestänyt meitä samaan joukkueeseen kesäkuussa Kapteenin kierroksella
sopimamme mukaisesti. Vitsailin asiasta ennen tilaisuuden alkua ja niin Erkki
vielä "salaa" kävi järjestelemässä joukkuetta. Vesan jakaessa tiimejä
hämmästyin, kun pelikortissani oli vanhaa tietoa, mutta hetken päästä pääsin
jyvälle Erkin juonesta. Toiseksi aloittelijaksi joukkueeseemme tuli Tuomas,
joka osoittautui pelin kuluessa varmalyöntiseksi pelaajaksi ja tietysti
mukavaksi peliseuraksi Erkin lisäksi.
Kannu-kisassa joukkueet lähtivät kilpailemaan samaan aikaan
eri väyliltä ja pelimuotona oli pistebogey, jossa joukkueelta joka väylän
parhaan pelaajan tulos huomioitiin kokonaistulokseen. Oma pelini ei hurraamista
herättänyt ja taisin vain yhdellä reiällä yhdeksästä onnistua tekemään
joukkueelle pisteitä. Yhteensä minulle kertyi bogeypisteitä 13. Tuomas teki
useimmilla väylillä hyvää työtä ja sai koko kierrokselta 23 bogeypistettä ja
laski henkiläkohtaista tasoitustaan kisan aikana 2,5 pistettä. Erinomaista Tuomas!
Pienet marginaalit palkintosijoissa
Kapteenin kannun pelin jälkeen kisaan sisältyi iltapala
ravintolassa ja tietysti palkintojen jako. Tanskalaisten voileipien äärellä
ruodimme suorituksia ja pian olikin Vesan aika julistaa parhaat joukkueet. Jos
muistini ei jännitykseltä pahasti petä, Marja Mikkolan johtama joukkue voitti
yhdellä pisteellä Kapteenin kannu -kiertopalkinnon ja me tulimme toiseksi.
Samaan kokonaispistemäärään kanssamme pääsi kolmanneksi tullut joukkue.
Ratkaisevaa oli, että sain yhden henkilökohtaisen bogeypisteen enemmän kuin
kolmanneksi tulleen joukkueen pelaajien heikoin bogeytulos. Ratkaisu sattui
tulemaan vielä tutun pelikaverin tulosta vastaan. Sorry, Pena.
Takaisin arjen peleihin
Elokuun loppupuolen pelit ovat sujuneet kevyesti ilman
paineita, yleensä palloränniä kiertäessä. Kun kentällä on harrastajien
työkiireiden lisäännyttyä taas väljempää, olen saanut lähteä kierrokselle myös
yksin ja yllättävän hauskaa pallon lyöminen silläkin tavalla. Tähän ikään
päästyäni en muista montaa lajia, jossa pelaamisesta voi aidosti nauttia yksin
ollessaan, mutta golfissa pitää yrittää keskittyä jokaiseen lyöntiin ja
oikeastaan seuralla ei ole väliä itse suorituksen kannalta. Tietysti hyvin onnistuneen
lyönnin jälkeen on mukava vaihtaa pari sanaa kaverin kanssa, mutta lyönnistä
voi iloita palloa seuratessaan myös itsekseen. Yksin kiertäessä saa kasailla
omia ajatuksiaan ja kulkea omaan tahtiinsa.
Pari kertaa viikossa ei riitä
Tahtini on ollut loppukuusta vain pari kertaa viikossa
kentällä, joka tuntuu nyt liian vähältä, kun olen tottunut käymään usein kolme,
jopa neljä kertaa viikossa radalla. Kavereiden kanssa olemme onnistuneet
yhdessä pelailemaan kerran viikossa ja toisen kerran viikosta olen käynyt
omillani kierroksen tai kaksi.
Taidot eivät ikävä kyllä juuri ole kehittyneet vaikka välillä
onnistun tekemään itseänikin hämmästyttäviä suorituksia. Esimerkkinä
C2-väylällä sain pallon parilla perättäisellä kierroksella kolmella lyönnillä
greenille ja pääsin yrittämään par-puttia. Molemmilla kerroilla tein kuitenkin
bogeyn. Onnistumiset täytyy muistaa etteivät epäonnistumiset vie makua
pelaamisesta.
Kosteaa ja myrskyä
Syksyn kelit ovat olleet vaihtelevia ja useampaan kertaan
olen muuttanut suunnitelmia sään takia, kuten varmasti moni muukin pelaaja.
Pienet sateet eivät ole pysäyttäneet mutta ukkosen kanssa on oltava varovainen,
mistä osoituksena kesän kuolononnettomuus Joroisilla. St.Laurence golfin
toimitusjohtaja Markku Ignatius kirjoittaa ohjeita blogissaan ja myös
ilmatieteenlaitos on antanut neuvot ukkoselta suojautumiseen.
http://golfpiste.com/blog/index.asp?p=blog&subpage=post&action=read&tid=35&pid=1232&mid=7&yid=2014
http://ilmatieteenlaitos.fi/suojautuminen-salamalta
Olen ottanut vakavasti ohjeet ja varmasti golfkentän aukeilla
ohjeiden noudattaminen on meille kaikille välttämätöntä. Olemme itse vastuussa
turvallisuudestamme ukkosen ollessa päällä eli ohjeitten mukaan suojaan kipin
kapin.
Toivottavasti loppusyksystä kelit rauhoittuvat ja saamme
nauttia hienoista ruskan väreistä kentällä pelatessamme, ilman ukkosta ja
suurempia sateita.
Kehon- ja hengenravintoa
Viimeaikaiset sateet ovat nostaneet herkkutatit pintaan
joukolla ja sain saaliiksi kotitienoon metsästä kuutisen kiloa laadukkaita
tatteja. Pelien välissä on hyvä harrastaa muutakin liikkumista että kädet
pysyvät vetreinä lihakset saavat vaihtelua liikkeisiin.
Kentältä pitää lähteä välillä pois hankkimaan myös
hengenravintoa. Minulle sopiva tilaisuus kulttuuriin tuli elokuun toiseksi
viimeisenä sunnuntaina, kun Kivi-Juhlien Aleksis Kivi -esitys esitettiin kesän
viimeisen kerran. Veijo Meren Aleksis Kivi -näytelmään perustuvan esityksen
ohjasi 2013 Samuli Reunanen ja musiikin Kiven runoihin sävelsi Iiro Ollila.
Näytelmää esitettiin tänä kesänä toista vuotta Taaborinvuorella Palojoella.
Uudet sävelmät tuttuihin runoihin tuntuivat aluksi vierailta,
mutta kun malttoi olla miettimättä liikaa vanhoja, laulut soivat kauniisti
kuoron esittäminä. Itse näytelmä oli mielenkiintoinen ja esiintyjät näyttelivät
antaumuksella. Pienenä miinuksena voisi todeta äänenkäytön vaikeuden
mikrofonien kanssa, joka välillä etukatsomossa meni liikaa huutamiseksi ja
nyanssit hieman hukkuivat. Kiitos hengenravinnosta, että jaksaa taas kiertää
NGK:n reittejä kuntoilun merkeissä, Kiven Helsinkiin tekemiä opintomatkoja ja
metsästysretkiä muistellen.
Elonkorjuuta
Elokuun viimeisen viikon pelit jatkuivat lähes entisin
sävelin. Pikkuhiljaa olen saanut avausdraivia paremmaksi ja rangella lyönti
toimii jo useimmiten. Viaksi draivissani olen huomannut, itse lyöntiasennon
korjaamisen jälkeen, vasemman ranteen ja koko käden aukeamisen sekä mailan
liian pystyn asennon. Näitä virheitä korjaamalla olen saanut slaissin
siedettäväksi myös kentällä. Jonkin verran vesiesteissä on vielä magneettista
voimaa, joka vetää puoleensa, kyllä se siitä.
Edelleen mielessä pyörii Petskun oppiin meneminen, mikä
varmasti ratkaisisi ongelmat. Kuitenkin haluan myös itse löytää ratkaisuja
avauslyöntini vaikeuksiin, joten katsotaan - ehkä ensi kerran tarinoissa on
Petskun ohjeet opeteltavana ja aurinko paistaa risukasaan, mutta pallo pysyy
väylällä!
Syksyistä sadonkorjuuta: älä anna palloiksi naamiotuneiden Ukonkuukusten hämätä pelejä!