Aloittelijan golfia, nro 4

Valmistautumista Kapteenin kannuun

Kapteenin infon tietopainotteisen illan jälkeen oli aika aloittaa valmistautuminen ensimmäiseen kisaan, Kapteenin kannuun. Kesän aikana olen punnertanut mielessäni osallistuako vai ei, koska jotenkin vierastan kisaamista, enkä ole mielestäni erityisen kilpailuhenkinen ainakaan pelaamisen tässä vaiheessa. Infotilaisuuden innostamana päätin ilmoittautua leikkimieliseen joukkuekisaan ja lunastaa Oilan Erkin lupauksen olla samassa joukkueessa. On mukava kokeilla, miten peli kulkee hieman jännittävämmässä paikassa.

Tasoitus kesän tavoitteeseen

Infon jälkeen kävin viikolla pelaamassa pari kertaa ja mielestäni kaikki sujui oman tason mukaisesti. Sain laskettua tasoitukseni elokuun toisella viikolla pelatulla 18 reiän Par 3:lla tavoittelemaani arvoon 36. Lähilyönti sujui molemmilla kierroksilla kieltämättä hyvin ja tulos näyttäisi pitkillä väylillä erinomaiselta. Pitää siis harjoitella paljon avauksia ja puttauksia ennen uuden tavoitetason asettamista, mikä ikinä se onkaan. Tunnelma pelin suhteen oli joka tapauksessa hyvä Kannun lähestyessä.

Ensimmäinen golfkilpailu

Kapteenin kannu alkoi 15.8. kapteeni Vesa Hiltusen ohjeilla ja joukkueisiin jakaantumisella. Erkki Oila ei -enkä sen puoleen minäkään- ollut järjestänyt meitä samaan joukkueeseen kesäkuussa Kapteenin kierroksella sopimamme mukaisesti. Vitsailin asiasta ennen tilaisuuden alkua ja niin Erkki vielä "salaa" kävi järjestelemässä joukkuetta. Vesan jakaessa tiimejä hämmästyin, kun pelikortissani oli vanhaa tietoa, mutta hetken päästä pääsin jyvälle Erkin juonesta. Toiseksi aloittelijaksi joukkueeseemme tuli Tuomas, joka osoittautui pelin kuluessa varmalyöntiseksi pelaajaksi ja tietysti mukavaksi peliseuraksi Erkin lisäksi.

Kannu-kisassa joukkueet lähtivät kilpailemaan samaan aikaan eri väyliltä ja pelimuotona oli pistebogey, jossa joukkueelta joka väylän parhaan pelaajan tulos huomioitiin kokonaistulokseen. Oma pelini ei hurraamista herättänyt ja taisin vain yhdellä reiällä yhdeksästä onnistua tekemään joukkueelle pisteitä. Yhteensä minulle kertyi bogeypisteitä 13. Tuomas teki useimmilla väylillä hyvää työtä ja sai koko kierrokselta 23 bogeypistettä ja laski henkiläkohtaista tasoitustaan kisan aikana 2,5  pistettä. Erinomaista Tuomas!

Pienet marginaalit palkintosijoissa

Kapteenin kannun pelin jälkeen kisaan sisältyi iltapala ravintolassa ja tietysti palkintojen jako. Tanskalaisten voileipien äärellä ruodimme suorituksia ja pian olikin Vesan aika julistaa parhaat joukkueet. Jos muistini ei jännitykseltä pahasti petä, Marja Mikkolan johtama joukkue voitti yhdellä pisteellä Kapteenin kannu -kiertopalkinnon ja me tulimme toiseksi. Samaan kokonaispistemäärään kanssamme pääsi kolmanneksi tullut joukkue. Ratkaisevaa oli, että sain yhden henkilökohtaisen bogeypisteen enemmän kuin kolmanneksi tulleen joukkueen pelaajien heikoin bogeytulos. Ratkaisu sattui tulemaan vielä tutun pelikaverin tulosta vastaan. Sorry, Pena.

Takaisin arjen peleihin

Elokuun loppupuolen pelit ovat sujuneet kevyesti ilman paineita, yleensä palloränniä kiertäessä. Kun kentällä on harrastajien työkiireiden lisäännyttyä taas väljempää, olen saanut lähteä kierrokselle myös yksin ja yllättävän hauskaa pallon lyöminen silläkin tavalla. Tähän ikään päästyäni en muista montaa lajia, jossa pelaamisesta voi aidosti nauttia yksin ollessaan, mutta golfissa pitää yrittää keskittyä jokaiseen lyöntiin ja oikeastaan seuralla ei ole väliä itse suorituksen kannalta. Tietysti hyvin onnistuneen lyönnin jälkeen on mukava vaihtaa pari sanaa kaverin kanssa, mutta lyönnistä voi iloita palloa seuratessaan myös itsekseen. Yksin kiertäessä saa kasailla omia ajatuksiaan ja kulkea omaan tahtiinsa.

Pari kertaa viikossa ei riitä

Tahtini on ollut loppukuusta vain pari kertaa viikossa kentällä, joka tuntuu nyt liian vähältä, kun olen tottunut käymään usein kolme, jopa neljä kertaa viikossa radalla. Kavereiden kanssa olemme onnistuneet yhdessä pelailemaan kerran viikossa ja toisen kerran viikosta olen käynyt omillani kierroksen tai kaksi.

Taidot eivät ikävä kyllä juuri ole kehittyneet vaikka välillä onnistun tekemään itseänikin hämmästyttäviä suorituksia. Esimerkkinä C2-väylällä sain pallon parilla perättäisellä kierroksella kolmella lyönnillä greenille ja pääsin yrittämään par-puttia. Molemmilla kerroilla tein kuitenkin bogeyn. Onnistumiset täytyy muistaa etteivät epäonnistumiset vie makua pelaamisesta.

Kosteaa ja myrskyä

Syksyn kelit ovat olleet vaihtelevia ja useampaan kertaan olen muuttanut suunnitelmia sään takia, kuten varmasti moni muukin pelaaja. Pienet sateet eivät ole pysäyttäneet mutta ukkosen kanssa on oltava varovainen, mistä osoituksena kesän kuolononnettomuus Joroisilla. St.Laurence golfin toimitusjohtaja Markku Ignatius kirjoittaa ohjeita blogissaan ja myös ilmatieteenlaitos on antanut neuvot ukkoselta suojautumiseen.

http://golfpiste.com/blog/index.asp?p=blog&subpage=post&action=read&tid=35&pid=1232&mid=7&yid=2014

http://ilmatieteenlaitos.fi/suojautuminen-salamalta

Olen ottanut vakavasti ohjeet ja varmasti golfkentän aukeilla ohjeiden noudattaminen on meille kaikille välttämätöntä. Olemme itse vastuussa turvallisuudestamme ukkosen ollessa päällä eli ohjeitten mukaan suojaan kipin kapin.

Toivottavasti loppusyksystä kelit rauhoittuvat ja saamme nauttia hienoista ruskan väreistä kentällä pelatessamme, ilman ukkosta ja suurempia sateita.

Kehon- ja hengenravintoa

Viimeaikaiset sateet ovat nostaneet herkkutatit pintaan joukolla ja sain saaliiksi kotitienoon metsästä kuutisen kiloa laadukkaita tatteja. Pelien välissä on hyvä harrastaa muutakin liikkumista että kädet pysyvät vetreinä lihakset saavat vaihtelua liikkeisiin.

Kentältä pitää lähteä välillä pois hankkimaan myös hengenravintoa. Minulle sopiva tilaisuus kulttuuriin tuli elokuun toiseksi viimeisenä sunnuntaina, kun Kivi-Juhlien Aleksis Kivi -esitys esitettiin kesän viimeisen kerran. Veijo Meren Aleksis Kivi -näytelmään perustuvan esityksen ohjasi 2013 Samuli Reunanen ja musiikin Kiven runoihin sävelsi Iiro Ollila. Näytelmää esitettiin tänä kesänä toista vuotta Taaborinvuorella Palojoella.

Uudet sävelmät tuttuihin runoihin tuntuivat aluksi vierailta, mutta kun malttoi olla miettimättä liikaa vanhoja, laulut soivat kauniisti kuoron esittäminä. Itse näytelmä oli mielenkiintoinen ja esiintyjät näyttelivät antaumuksella. Pienenä miinuksena voisi todeta äänenkäytön vaikeuden mikrofonien kanssa, joka välillä etukatsomossa meni liikaa huutamiseksi ja nyanssit hieman hukkuivat. Kiitos hengenravinnosta, että jaksaa taas kiertää NGK:n reittejä kuntoilun merkeissä, Kiven Helsinkiin tekemiä opintomatkoja ja metsästysretkiä muistellen.

Elonkorjuuta

Elokuun viimeisen viikon pelit jatkuivat lähes entisin sävelin. Pikkuhiljaa olen saanut avausdraivia paremmaksi ja rangella lyönti toimii jo useimmiten. Viaksi draivissani olen huomannut, itse lyöntiasennon korjaamisen jälkeen, vasemman ranteen ja koko käden aukeamisen sekä mailan liian pystyn asennon. Näitä virheitä korjaamalla olen saanut slaissin siedettäväksi myös kentällä. Jonkin verran vesiesteissä on vielä magneettista voimaa, joka vetää puoleensa, kyllä se siitä.

Edelleen mielessä pyörii Petskun oppiin meneminen, mikä varmasti ratkaisisi ongelmat. Kuitenkin haluan myös itse löytää ratkaisuja avauslyöntini vaikeuksiin, joten katsotaan - ehkä ensi kerran tarinoissa on Petskun ohjeet opeteltavana ja aurinko paistaa risukasaan, mutta pallo pysyy väylällä!

Syksyistä sadonkorjuuta: älä anna palloiksi naamiotuneiden Ukonkuukusten hämätä pelejä!