Aloittelijan Golfia, nro 3

 

Aloittelijan Golfia, nro 3

 

Peräkkäisiä pelipäiviä

Viikon 25 alussa innostuin kokeilemaan, miten onnistuu usean perättäisen päivän pelaaminen ilman suuria haavereita ja hyvällä mielellä. Maanantaina lähdimme kolmen miehen voimin kiertämään ja peli sujui kohtalaisesti. Taitoerot ovat kavereiden kesken pieniä, mutta eri kohdissa henkilökohtaiset virheet korostuivat ja toisaalta myös tasoittivat peliä. Itselläni on lähipeli vahvinta ja sain useilla väylillä pelikumppanit kiinni hyvän lähestymisen ja tarkan puttauksen ansiosta. Avauksissa jätin usein draiverin kokonaan bägiin, löin avaukseni hybridi kolmosella tai sopivalla raudalla. Ensimmäisen päivän 18 reikää tuntui ihan mukavilta.

Tiistaina porukka vaihtui osittain mutta peliä pelattiin taas 18 reikää ja yritin saada draiveriavausta kuntoon, huonolla menestyksellä. Lisäksi pahensin tilannetta kokeilemalla kaikenlaisia vinkura-asentoja. Muuten peli sujui omalla tasolla ja kokonaisuudessaan tunnelma oli toisenkin päivän jälkeen yllättävän hyvä. Mikään paikka ei varsinaisesti ollut kipeänä ja vammoilta vältyttiin.

Lapinjuttuja pelin lomassa

Kolmas peräkkäinen pelipäivä alkoi keskiviikkona totutusti rangella harjoitukorillisen merkeissä. Erehdyin viimeisenä tullessani mainitsemaan lievästä jäykkyydestä kahden peräkkäisen pelipäivän jälkeen. Sallasta kotoisin oleva pelikaverihan rupesi heti veistelemään jäykkyyksistä oikein riemunsa kyllyydestä. Lapissa huumori on aina herkässä ja äijillä pilke silmäkulmassa!

Keskiviikko sujui siis vanhan kaavan mukaan ja päätin hankkia uuden avausmailan, kun olin kokeillut kaverin isompi lapaista draiveria ennen kierrosta. Osa lyönnin oikealle kääntymisestä selittyy lapakulmalla, joka omassa mailassani on 12°.  Kuitenkin on selvää, että minun pitää harjoitella oikea lyöntiasento tiille ja lopetettava liika yrittäminen avauksissa.

Kolmen päivän saldona olivat kädet jonkin verran kipeänä ja jaloissa tuntuivat kävellyt kilometrit. Peli sujui vaihtelevasti mutta peliseurueen tunnelmat pysyivät hyvinä. Pelaajien erot tulivat selviksi, kullakin oli vaikeat paikkansa ja onnistumisen hetkensä. Parhaiten omassa pelissäni sujuivat edelleen muutaman kymmenen metrin lähestymiset greenille, joilla pääsin useimmiten puttietäisyyteen. Rupesin myös pelaamaan unissani ja harjoittelemaan draiverin käyttöä parina seuraavana yönä. Ihminen oppii ja kasvaa unissaan, ainakin toivottavasti.

Nettisvingiä

Loppuviikon käytin kaikkeen golfin takia kotona tekemättä jääneeseen ja tutkin netistä oikean avauslyönnin saloja. Löysin lyönnistäni useamman virheen heti kättelyssä: pääni on ollut pallon edessä tai päällä, taempi olkapää on ollut liian ylhäällä ja svingin kiertoliike jää vajaaksi saattovaiheessa. Kun saan mainitut virheet korjattua, niin jotain varmaan tapahtuu.

Viikon 26 alkuviikko meni edelleen muita hommia puuhatessa ja huomasin jo lieviä vieroitusoireita golfin puutteen takia. Mieli teki pelaamaan ja torstaina menin lapinmiehen kanssa ottamaan leikkimielisen kisan, jossa onnistuin peräti selviytymään kaveria pienemmällä lyöntimäärällä perille. Pienistä tihkusateista huolimatta pelaaminen oli hauskaa ja draivit sujuivat varovaisilla lyönneillä taas vähän paremmin. Virheet ovat tiedostamisesta huolimatta olemassa ja vaativat harjoittelua ja ehkä toista mailaa. Eräällä tutulla on tarjolla sopiva draiveri, jonka lupasin ostaa, jos se käteeni sopii.

Perjantaina meitä oli avauksessa neljän ryhmä ja pelailimme ilman suurempia paineita. Oma pelini sotkeutui, kun lyhyemmät lyönnit menivät sekaisin avausta harjoitellessa. Olen huomaavinani, että seurueen suorituksiin vaikuttaa yllättävän paljon yksilöiden suoritukset. Tietenkään muiden onnistumiset, tai varsinkaan epäonnistumiset, eivät saisi vaikuttaa omaan suoritukseen, mutta jokin vaikutus toisen tekemisellä kuitenkin on.  Tasaisen hyvä peli auttaa kuitenkin yleensä myös muun seurueen hyvään peliin.

Onko netin ohjeista mihinkään

Nettiharjoittelu avauksen korjaamiseksi ei vielä ole tuottanut tulosta ja tuttu, joka tarjosi kokeiltavaksi 10° draiveria lähti Baltian pelikierrokselle, joten vanhalla mennään. Netin sivustot ovat uskomaton aarreaitta, kun osaa valita ja seuloa asiaa. Golfliiton golf.fi sivustolla kerrotaan Tommy Armourin neuvoja lyöntiasennosta – stanssista ja esimerkiksi painon asettamisesta avauslyönnissä enemmän takajalalle. Kyllä, olen asiaa joskus opetellut, mutta autuaasti myös unohtanut. Netin syöveri siis vie mukanaan ja hauskan lisäksi, sieltä löytyy paljon hyödyllistä tietoa. Olen tehnyt hakuja sekä englanniksi että suomeksi ja aina löytyy kiinnostavia sivustoja, videoita ja kuvallisia ohjeita. Kannattaa kokeilla, jos on aikaa.

Heinäkuun helteitä

Heinäkuun alussa ja viikon 27 aikana alkoi taas kesä tulla takaisin toukokuun helteiden jälkeen. Melkein koko kesäkuu oli viileää ja oikeastaan aika mukavaa pelisäätä. Keskiviikon pallorännikierroksella draivi taas takkusi entiseen malliin, en vain saa kiinni slaissin syistä. Netin neuvoista ja ohjeista on kyllä apua, mutta mailan vaihto voi tuoda lisää korjausta virheeseen.

Pelasimme kaksi kohtalaisen sujuvaa kierrosta, joissa todella huonoja väyläsuorituksia oli kolmesta neljään.  Saman viikon perjantaina pelasin 18 reikää erään tutun kanssa ja silloinkin pelit kulkivat suunnilleen samalla tavalla. Odottelin uuden draiverin saamista ja pistin huonot avaukset mailan piikkiin ettei mene maku pelaamisesta.

Neljän kerran peliviikko

Vihdoin tiistaina 8.7. sain 10° draiverin ja pääsin kokeilemaan mailaa rangen kautta kentälle. Maila on käytetty eikä uusinta mallia, mutta minun tarkoituksiini aivan riittävän hyvä edelliseen verrattuna lavan lyöntialueen ja kulman ansiosta. Itse pelissä ei muutos vielä ensimmäisillä pelikerroilla ole näkynyt aina, mutta sain uuden asennon, otteen ja mailan ansiosta noin puolet avauksista kulkemaan oikein. Peli on menossa varovaisesti parempaan suuntaan vaikka 18 reikää meni lyöntien määrässä ajatellen tavalliseen tapaan. Pitää olla positiivisuutta ja suunta onnistumiseen päin.

Ehdotin keskiviikkona 9 vuotiaalle pojalleni yhteistä retkeä golfkentälle pelaamaan frisbeegolfia ja kokeilemaan oikeaa golflyöntiä. Rangella poika löi puoli koria palloja ja sai rakon käteensä, koska aika moni lyönti kulki maton kautta. Pystyimme jatkamaan suunnitellusti Par 3 radalle, jossa poika heitti fribeerataa ja itse löin par kolmosen väyliä. Pikkukentän väylät tuntuivat yllättävän helpoilta, enkä lyönyt yhdelläkään väylällä törkeän huonoa tulosta. Yhdeksän reikää kolme yli parin ja kiva yhteinen pelireissu pojan kanssa jätti hyvän maun suuhun. Harmillisin takaisku oli frisbeekiekon jääminen tukevasti puuhun. caddiemasterin tiskillä aisasta kerrottuani henkilökunta lupasi käydä hakemassa kiekon jossain välissä.

Hellettä piisaa

Viikko oli vasta puolessa ja minua pyydettiin torstaiksi taas pelaamaan. Tottakai piti lähteä pienistä jumituksista huolimatta. Helleaalto söi mehut miehistä ja pelin kulku oli välillä kaikilla takkuista. Ikään kuin palloissa olisi ollut magneetit, jotka vetävät huonoja lyöntejä puoleensa. Etenkin paluuysi oli raskas vajaan 30° helteessä. Itselleni ei lämpö aiheuta fyysisiä oireita mutta muutamia vuosia vanhempi kollega kertoi liian lämmön tuntuvan ikävältä ja aiheuttavan kertakaikkisia voimien loppumisen tunteita. Onneksi kellään ei ollut kiire, ja pidimme huolta tankkauksesta. Sama tilanne näytti olevan muillakin peliseurueilla.

Perjantaina ja lauantaina olivat käsien lihakset aivan tukossa. Tuntui kuin olisin Kippari-Kalle ja lihakset kolmikertaiset ranteesta kyynärpäähän. Ei tehnyt mieli kentälle. Hoidin itseäni rentoutumalla helteen keskellä rannalla ja riippumatossa. Hain taas lisää neuvoja netistä draiviin ja huomasin unohtavani lyönnissä taemman olkapään alhaalla pitämisen. Myös keskittyminen ja lyönnin valmistelu on edelleen hätäistä, joten harjoittelua tarvitaan. En aio luovuttaa, päinvastoin, veri veti kentälle jo lauantai-iltana mutta jalkapallon MM pelien takia maltoin jättää lähtemättä.

Sunnuntaina menin testaamaan palloränniin käytännössä teorioitani ja sainkin suuren osan draiveista onnistumaan. Hämmästyttävää on se, että sivuvesiesteen ollessa oikealla, minä lyön sinne lähes varmasti vaikka muiden väylien draivit, ilman vesiesteen uhkaa, ovat sujuneet mallikkaasti väylälle. Tarkoitan tietenkin, ettei edes yritys päästä Erkki Oilan "Röykän seiftareihin", auttanut minua lyömään A9 väylällä avausta kunnolla.

Sunnuntaista jäi joka tapauksessa hyvä mieli, koska löin kolmosella birdien ja ykkösellä parin. Kaksi väylää yhdeksästä erinomaisesti lämmittää ja lisää intoa kehittyä pelissä.

Sääharmeja ja peliä vieraassa porukassa

Viikon 29 pelit jäivät vain yhteen kertaan muiden lomakiireiden ja sään takia. Olin varannut lähtöajan keskiviikoksi palloränniin mutta ennusteet uhkasivat ukkossateita. Surullinen onnettomuusuutinen lehdissä edelliseltä päivältä pisti miettimään, enkä halunnut kastua läpimäräksi. Peruttuani lähdön, katselin kotona rankkoja sadekuuroja toista tuntia yhden ja puoli kolmen välillä tyytyväisenä ennusteiden luotettavuuteen. Hyvän kirjan lukeminen on mieluisaa vaihtelua sään myllertäessä suunnitelmia.

Torstaina menin pelaamaan varaamallani ajalla 18 reikää. Seurakseni tuli ensimmäistä kertaa saman ajan varanneita itselleni vieraita pelaajia. Aluksi tietenkin jännitti, etenkin kun muut pelaajat olivat tasoitusten perusteella jo kokeneita konkareita. Paria onnetonta reikää lukuunottamatta pysyin pelissä mukana ja tunnelma oli hyvä. Oli hienoa seurata alle kymmenen-, singelitasoituksella pelaavan kumppanin taitavaa ja rauhallista työskentelyä. Opin peliasenteen tasaisuutta ja varmuutta tuleviin peleihin, toivottavasti!

Olin varannut jo alkuviikosta myös perjantaiaamupäiväksi 18 reiän lähdön, mutta päätin sittenkin viettää aurinkoista päivää lasteni kanssa vesileikeissä. Jostain syystä käteni olivat tukossa torstain peleistä, eikä kahden perättäisen 18 reiän päivä tunnu puukätisenä hyvältä kropassa.

Kausi melkein puolessa välissä

Katselin kalenteria, jonne olen varauksista kerännyt tietoa peleistäni ja pitänyt kirjaa tapahtumista kentällä. Aloitin pelit huhtikuun 22. päivä ja siitä tämän kirjoituksen viimeiseen kertaan on pelikertoja ollut kolmekymmentäyksi. Joka kerralla olen oppinut uutta, ja epäonnistumisista huolimatta olen nauttinut aidosti pelaamisesta kuin lapsena pesiksestä ja fudiksesta. On hienoa saada takaisin lapsuuden into, jota aikuisena ei usein saavuta ilman kovaa yrittämistä.

Katsoin Timo Rauhalan haastattelun gogolf.fi sivustolta. Rauhala kertoi ohjeet kuvitteelliselle kymmenvuotiaalle, miten oppia yhtä hyväksi pelaajaksi kuin Mikko Ilonen. Tärkein ohjeista oli innokuus tehdä, pelata ja urheilla. Minulla on lasissa vuosia useampi kymmenen mutta taidan olla oppimisen jäljillä, jos Timon ohjeeseen on uskominen.

Minea Blomqvist-Kakon bloggausta lainaten: ” Olen treenannut hyvin, saanut keskittyä vain golffiin ja perheeseen.” Peli-iloa seuraavaan kirjoitukseen asti noin kuukauden kuluttua.